Hoidamme kaikki oikeudenkäynnit ammattimaisella otteella kustannustehokkaasti. Alla muutamia esimerkkejä:

Asianajotoimisto Pulkkanen Oy hoitaa yksityishenkilöiden lakiasiat ammattitaitoisesti ja kustannustehokkaasti. Hoidamme toimeksiantoja kaikkialla Suomessa ja tarvittaessa ulkomailla.
Meillä on vankka ja laaja kokemus juridisesta kentästä nimenomaan yksityishenkilöiden asioiden hoidon näkökulmasta. Meillä on laaja ja vahva käytännön kokemus yksityishenkilöiden neuvonannosta eri oikeuden alojen haasteissa, mutta yksittäisiä referenssejä emme voi ilmoittaa erittäin luottamuksellisen asiakassuhteemme johdosta.

Kuuntelemme asiakastamme tarkasti voidaksemme tarjota tehokkaan ja yksilöllisen palvelun hänen tarpeisiinsa vastaten.

Otathan rohkeasti yhteyttä, niin keskustellaan lisää Sinun asiastasi!

Työsuhde-asiat

Meillä on laaja kokemus työelämän eri toimialojen työsuhteiden kentästä ja niissä sovellettavan normiston tulkinnasta käytännöntilanteissa sekä myös avustamisesta työsuhteisiin perustuvissa erimielisyyksissä eri oikeusasteissa.

Toimintaperiaatteemme mukaan pyrimme kuitenkin ensisijaisesti avustamaan asiakastamme erimielisyystilanteen sopimiseksi neuvotteluteitse ilman tuomioistuinkäsittelyä.

Työoikeuteen liittyvä lainsäädäntö sisältäen sosiaalilainsäädännön kattaa suunnilleen kuudenneksen Suomen lainsäädännöstä, joten pystymme tuottamaan lisäarvoa asiakkaallemme, PK-yritykselle tai yksinyrittäjälle, työoikeuteen liittyvästä osaamisestamme erilaisissa työelämän muutostilanteiden hallinnassa ja ratkaisussa – käytännöllisellä ja kustannustehokkaalla tavalla.

Avioero – pitääkö meidän jakaa omaisuutemme?

Osituksessa jaetaan ja erotetaan puolisoiden varat ja velat. Ositus voidaan tehdä, kun avioero on tullut vireille. Kummallakin osapuolella on oikeus vaatia osituksen toimittamista. Mikäli osapuolet eivät pääse sopimukseen osituksesta ja sen sisällöstä, voi kumpi tahansa puolisoista hakea käräjäoikeudesta määräystä pesänjakajan määräämiseksi tekemään osituksen. Osituksen toimittamista ei siis voi kumpikaan puolisoista estää.

Ositus tarkoittaa siis sitä, että puolisoiden omaisuus luetteloidaan, lasketaan yhteen ja jaetaan pääsäännön mukaan tasan heidän keskensä. Näin ollen mikäli Matilla on omaisuutta 100 000 euroa ja Maijalla 50 000 euroa, heidän omaisuutensa määrä yhteenlaskettuna on 150 000 euroa, josta puolet on 75 000 euroa. Koska osituksen tarkoituksena on, että molemmille puolisoille tulisi osituksen myötä yhtä paljon omaisuutta, on Matin maksettava Maijalle 25 000 euroa ns. tasinkoa.

Puolitussäännöstä on muutamia poikkeuksia. Selkein ja yleisin on luonnollisesti se, että puolisot ovat tehneet avioehdon. Lisäksi puolisot ovat voineet saada esimerkiksi testamentilla omaisuutta, joka on määrätty avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi. Ositusta voidaan myös tietyillä edellytyksillä sovitella.Mikäli osapuolet pääsevät sopimukseen osituksen sisällöstä, molemmat allekirjoittavat osituskirjan. Lisäksi sen allekirjoittavat kaksi esteetöntä todistajaa. Mikäli jaon tekee pesänjakaja, vain hän allekirjoittaa osituskirjan.Vaikka osapuolet olisivatkin yksimielisiä osituksen sisällöstä ja lopputuloksesta, kannattaa ositus teetättää aina ammattilaisella parhaan lopputuloksen varmistamiseksi.

Osituksen tekemiseen sisältyy esimerkiksi veroriskejä, jotka voidaan usein välttää huolellisella suunnittelulla ja asiantuntijan avustuksella.

Mitä hyötyä osituksen tekemisestä on?

Ositus luonnollisesti selkeyttää puolisoiden taloudellista asemaa. Koska osapuolten tarkoituksena on varmasti jatkaa elämäänsä tahoillaan, ei varmastikaan ole järkevää tai edes realistista säilyttää jonkinlaista yhteistaloutta. Osituksessa tulevat järjestellyiksi ja jaetuiksi niin velat kuin varatkin.

On hyvä huomioida se, että ositusvaade ei vanhene. Tämä tarkoittaa sitä, että vielä vuosienkin kuluttua avioerosta kumpikin puolisoista voi tehokkaasti vaatia osituksen toimittamista. Yleensä osituksen tekemistä vaatii vuosien kuluttua vähemmän omistanut puoliso, joskus sukulaisten, tai jopa uuden puolisonsa painostamana. Ajan kuluminen ei lisäksi ainakaan selkeytä puolisoiden varallisuussuhteita, kun ositusta aletaan jopa vuosikymmenien jälkeen tekemään.

Ositettava omaisuus määräytyy sen mukaan, mitä omaisuutta puolisoilla oli silloin, kun avioero tuli vireille. Ositettavaan omaisuuteen voi kuitenkin kuulua myös ositettavaan omaisuuteen kuuluneen omaisuuden sijaan tullut omaisuus. Esimerkiksi jos puolisolla on avioeron vireille tullessa ollut osakesijoituksia ja hän myöhemmin ostaa niiden myynnistä saaduilla varoilla asunnon, tuo asunto kuuluu ositettavan varallisuuden piiriin.

Toimittamatta jäänyt ositus voi aiheuttaa hankaluuksia myös puolison perillisille myöhemmässä perunkirjoituksessa tai perinnönjaossa. Perintökaaren mukaan nimittäin entinen puoliso on kuolinpesän osakas, mikäli ositusta ei ole toimitettu. Osa omaisuudesta, jonka on luultu kuuluvan kuolinpesään, voikin kuulua ex-puolisolle. Tällöin on sen selvittämiseksi, mitä kuolinpesään tosiasiassa kuuluu, tehtävä ositus kuolinpesän ja ex-puolison välillä.

Pitääkö ositus tehdä vaikka meillä ei oikeastaan ole omaisuutta?

Ositus kannattaa tehdä aina, vaikkei mitään suureellista omaisuutta olisikaan. Puolisoiden välinen taloudellinen yhteys on syytä katkaista, oli omaisuuden laajuus mikä hyvänsä. Tällöin asiasta ei synny erimielisyyttä jälkeenpäin. Mikäli omaisuutta ei juurikaan ole, voidaan osituksessa esimerkiksi todeta, että osapuolilla ei ole omaisuutta eikä velkaa, ja että kumpikin pitää omat henkilökohtaiset esineensä. Vaikka osituksessa ei siis mitään konkreettista jaettaisikaan, on suppeankin osituskirjan tekemisestä hyötyä myös edellä mainituista syistä johtuen. Osituskirjan tekemättä jättämisestä koituvat harmit ja lisätyöt tulevaisuudessa ovat vältettävissä melko pienellä vaivannäöllä ja kuluilla.

Lapset ja nuoret

Avustamme lapsiin ja nuoriin liittyvissä asioissa, kuten huoltajuutta, tapaamisoikeutta, ja elatusapua koskevissa asioissa, joissa lapsen vanhempien välinen sopimuskin edellyttää sosiaaliviranomaisen tai tuomioistuimen vahvistuksen. Lisäksi meillä on vankka kokemus lastensuojeluasioissa ja asioimisesta lastensuojeluviranomaisten kanssa eri puolella Suomea.

Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoa. Lapsen huoltajia ovat pääasiassa hänen vanhempansa. Huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta ja oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista, kuten lapsen sukunimestä, uskonnosta, terveydenhuollosta, päivähoidosta ja koulunkäynnistä sekä hänen passista.

Yhteishuolto voidaan toteuttaa myös ns. rajoitettuna yhteishuoltona, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että tuomioistuin voi päättää huoltajien välisestä tehtävien jaosta, ja siten jakaa yksilöityjen tehtävien tasolla päätösvallan yksin toiselle vanhemmista.

Lisäksi lapsen huoltaja toimii myös lapsen edunvalvojana hoitaen lapsen taloudellisia asioita, ellei toisin säädetä.

Lapsen etu toteutuu parhaiten silloin, kun vanhemmat yhdessä järjestävät lapsensa huollon. Yhteishuolto tarkoittaa vanhempien välistä yhteistoimintaa ja yhteistä päätöksentekoa lapsen asioissa. Mikäli lapsen vanhempien välinen ihmissuhde on riitainen, se on ollut usein perusteena määrätä lapsi toisen vanhemman yksinhuoltoon.

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata muualla asuvaa vanhempaansa. Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on molempien vanhempien vastuulla. Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja vai ei.

Elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatuksen tarve ja vanhempien elatuskyky. Elatusavun määrää vaikuttavat myös useat muut seikat, joita on arvioitava yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti, sillä kaavamaiset ratkaisut tai ohjeet voivat helposti johtaa kohtuuttoman suureen elatusapuun.

Mikäli lapsen vanhemmat eivät saavuta sovintoa lapsensa huollosta, tapaamisoikeudesta tai elatusapua koskevassa asiassa, asia voidaan saattaa lapsen kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusapua koskeva asia voidaan käsitellä myös vanhempien avioeron yhteydessä.

Huostaanotto

Uhkaavatko lastensuojeluviranomaiset lapsesi huostaanotolla? Onko lapsesi jo huostaan otettu? Tiesitkö, että huostaanoton purku saattaa kestää jopa 6 kuukautta siitä riippumatta, että laillisia perusteita huostaanoton jatkamiselle ei enää olisi?
Huostaanotto on lastensuojelun äärimmäisin keino varmistaa lapsen kasvu ja kehitys, jos kodin olosuhteet tai lapsen käyttäytyminen uhkaa vaarantaa vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään; huostaanotossa poiketaan merkittävästi lapsen perusoikeuksiin ja perheen itsemääräämisoikeuteen. Huostaanottoon tulee ryhtyä ainoastaan silloin, jos avohuollon tukitoimet ja muut mahdolliset toimet eivät ole mahdollisia tai tarkoituksenmukaisia.

Tahdonvastainen huostaanotto on kyseessä silloin, kun 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa huostaanottoa. Tällöin kunnan lastensuojelun johtava viranhaltija saattaa huostaanottoa koskevan hakemuksensa vireille toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle ja huostaanottohakemus on annettava tiedoksi lapsen vanhemmille ja muille asianosaisille.

Huostaanotto voidaan muutoksenhausta huolimatta panna heti täytäntöön mm. silloin, kun hallinto-oikeus on antanut väliaikaisen määräyksensä siitä. Kiireellisessä vaaratilanteessa lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti jo ennen hallinto-oikeuden päätöstä. Huostaanottopäätös raukeaa, ellei sen täytäntöönpanoon, kuten lapsen noutamiseen, ole ryhdytty 3 kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman.

Huostaanotto on kuitenkin voimassa toistaiseksi, vaikka se on viimesijaisin keino lastensuojelussa. Päätös huostaanotosta raukeaa viimeistään lapsen täytettyä 18 vuotta. Huostaanotto on lopetettava, jos siihen ei enää ole perusteita.

Otathan yhteyttä reippaasti niin pääsemme avustamaan Sinua tehokkaasti lapsesi asiassa.

Vahingonkorvaukset

Oletko kärsinyt vahingon? oletko rikoksen uhri? liukastuitko kadulla ja mursit jalkasi? eikö elinkeinonharjoittaja tai muu taho toiminutkaan niin kuin oli sovittu aiheuttaen Sinulle vahingon? Vai aiheuttiko viranomainen Sinulle vahingon, esim. jättämällä soveltamatta lakia Sinun kohdallasi? Vai onko vahinkosi aiheutunut sopimussuhteessa, esimerkiksi tavarantoimittajasi tai alihankkijasi ei toimittanutkaan sopimusehtojen mukaista suoritusta?

Kuten esimerkit osoittavat erilaisia vahinkotapahtumia saattaa yksityiselämässä ja elinkeinotoiminnassa olla kuin tähtiä taivaalla. Jotta voisit kartoittaa mahdollisuutesi vahingonkorvauksen saamiseen, on järkevää hallita muutama perusasia.

Vahingonkorvaukset perustuvat joko sopimusperusteiseen, esim. kauppasopimukseen, tai sopimuksenulkoiseen vastuuseen, eli erityiseen lainsäädäntöön. Näiden vastuiden erona on se, että ensiksi mainittua vastuuta arvioidaan yksinomaan sopimuksesta käsin, esim. onko sopimusehtojen mukainen suoritus tapahtunut vai ei. Vahingonkärsijän ei lähtökohtaisesti pidä näyttää toteen vahingonaiheuttajan huolimattomuutta, vaan pelkkä sopimuksenvastainen tila voi riittää vahingonkorvauksen saamiseen. Vahingonkorvaukset ratkaistaan osapuolten välisen sopimuksen ja sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti, eikä asiaan sovelleta vahingonkorvauslakia.

Sopimuksen ulkoinen vastuu perustuu vahingonkorvauslakiin ja sen ydin ajatus ilmenee vahingonkorvauslain sääntelytekstistä ”joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen…”. Sopimuksen ulkoisen vastuun piiriin kuuluvissa vahinkotapahtumissa vahingonkärsijän tulee siis pystyä näyttämään vahingonaiheuttajan toimineen huolimattomasti.

Vahingonkorvauslain mukaiset henkilö- ja esinevahingonkorvaukset taloudellisine vahinkoineen ovat korvattavissa ilman lisävaatimuksia, kun taas puhtaan taloudellisen vahingon korvaaminen on mahdollista tietyissä tapauksissa, esim. silloin, kun vahinko on aiheutettu rikoksella, tai viranomaistoiminnassa tai tapauksessa erittäin painavia syitä sen korvaamiseksi.

Kiinteistö omaisuus

Kiinteistö tai vuokraoikeus voidaan hankkia yhdessä määräosuuksin. Tällöin kauppakirjassa on määriteltävä, minkä suuruisen osuuden kukin omistaa. Yksi yleisimmistä määräosin hankittavista kiinteistöistä tai vuokraoikeuksista on ns. paritalo.

Tällöin esimerkiksi kaksi osapuolta – vaikkapa kaksi pariskuntaa – ostavat määräosan kiinteistöstä. Osapuolia voi olla myös useampia, samoin kuin rakennuksia yhdellä kiinteistöllä. Tässä tilanteessa tarvitaan hallinnanjakosopimusta osoittamaan se, mihin osaan kiinteistöä kunkin osapuolen omistus, hallinta ja mahdolliset kiinnitykset kohdistuvat.

Hallinnanjakosopimuksessa siis käytännössä sovitaan, kumpaa päätyä paritalosta kumpikin osapuoli hallitsee, ja mikä osuus maapohjasta kullekin kuuluu. Hallinnanjakosopimuksella voidaan sopia myös useista muista kiinteistöä ja sen aluetta sekä niihin kohdistuvia maksuja koskevista seikoista osapuolten haluamalla tavalla. Hallinnanjakosopimuksessa voidaan sopia myös siitä, että osa maapohjasta tai rakennuksista – vaikkapa grillikatos tai lasten leikkipaikka – jää osapuolten yhteiseen hallintaan. Sopimukseen tulisi liittää myös kartta, josta osapuolten hallinnoimat alueet ilmenevät selkeästi.

Hallinnanjakosopimus laaditaan kirjallisesti, ja kaikkien kiinteistön tai vuokraoikeuden omistajien on se allekirjoitettava. Hallinnanjakosopimus kannattaa kirjata kiinteistötietojärjestelmään maanmittaustoimistossa. Tällä voidaan varmistaa se, että sopimus sitoo myös mahdollisia seuraavia omistajia sekä sivullisia. Hallinnanjakosopimusta on mahdollista myös muuttaa, mikäli esimerkiksi olosuhteet muuttuvat.

Hallinnanjakosopimuksen laatimisessa on järkevä kääntyä oikeudellisen asiantuntijan puoleen, joka varmistaa sen, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat on huomioitu asianmukaisesti ja että lopputulos on juuri halutunlainen.

Otathan yhteyttä niin selvitetään yhdessä mahdollisuutesi saada vahingonkorvauksia. Alkuneuvottelu on ilmainen. Muistathan, että Sinulla voi olla myös mahdollisuus saada joko kokonaan tai osittain maksuton oikeusapu.